tiistai 1. syyskuuta 2015

Elämäni puhelimet

Oonkin kertonut mun "tekniikka kammosta" aiemmin. Mulle oli tosi vaikeeta suostua ottaa käyttöön ensimmäinen kännykkä. Muistaakseni oltiin ala-asteella vitos tai kutos luokalla kun ensimmäinen luokkakaveri sai oman kännykän. 

Sen jälkeen ylä-asteelle siirrtymisen jälkeen pikkuhiljaa alkoi kavereilla olla omia kännyköitä. Alkuun ne oli niitä "halkoja" ja sitten tuli niitä pienempiä malleja. Äitillä oli aivan upea Nokian 5110 hopean värisenä ja sain joskus viikonloppuna lainata sitä, siihen sitten käsi ojossa vastailtiin että näkeekö nyt kaikki  :D  Mutta omaa en halunnut. Oltiin ysillä kun historian opettaja sanoi että antaa karkin sille jolla ei vielä ole omaa kännykkää (oli varma että kaikilla on) eikä se meinannut uskoa että mulla ei ole  :D  kaverit hirveesti todisteli ja sain kuin sainkin karkin  ;D

Lopulta 18v synttärilahjaksi iskä vaan osti mulle kännykän ja puheaikaa, ja siitä se sitte lähti  :D

Se oli Nokia 3210, ja se oli upea..

Kuva netistä.

Mulla on ollut varmasti keskivertoa vähemmän kännyköitä elämän aikana, ja tekniikaltaan ne ei oo hirveesti eronnut tuosta mun ensimmäisestä puhelimesta. En oo koskaan lähettänyt paljon tekstareita ja soittelenkin aika vähän.. lähinnä se puhelin on ollut kellona suurimman osan ajasta  :D  Facebookissa oon viime vuosina paljon viestitellyt jos on jotain ei niin kiireellistä asiaa.

Mutta nyt, eilen, tuli suuri muutos. Mulla on älypuhelin! Se on "joku Lumia". Toistaiseksi se tuntuu ihan olevan ihan jees. Ei niin hirveen hankala, tai ei oikeastaan ollenkaan hankala. Nyt kun mä mietin niin kaikki mun puhelimet on tainneet olla Nokian. 

Pakko kertoo. 4vuotta sitten ajeltiin yöllä itä-suomesta kotiin päin ja pysähdyttiin huoltsikalle. Sielä oli joku pienimuotoinen ryöstöyritys käynnissä ja Ami sitten sankarillisesti vartijan kanssa taltutti tämän voron. Mun tehtäväksi jäi soittaa poliisille. Vartija heitti mulle puhelimen, se oli älypuhelin. Mä sitä naputin ja pyöritin ja heilutin enkä jumankekka saanu siihen ees valoa! Aika noloo.. Siis jos mun henki olis riippunu siitä puhelimesta niin se olis ollu siinä sitte..

Katsotaan nyt tuleeko mustakin semmonen nenä kiinni puhelimessa tyyppi vai löytyykö itsekuria tässä asiassa. Yritän kyllä parhaani ettei puhelimesta tulis liian tärkeä  :)

Onko muita kehitystä vastaan hangoittelevia?  ;D

10 kommenttia:

  1. Hihiii.. :) Minäkin olen sillä tavalla konservatiivinen, että tykkään käyttää samaa puhelinvalmistajaa. Käytin pitkään aina vaan Nokiaa, koska sitä oli helppo käyttää. Pakon edessä sitten työkuvioiden myötä vaihdoin joitain vuosia sitten Iphoneen ja nyt en taas luopuisi tästä merkistä vaikka minulle maksettaisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tainnut olla enemmän sattumaa kuin merkkiuskollisuutta, mutta kyllä mä tykkään Nokiasta :)

      Poista
  2. Hihhiiii.. Tässä asiassa et ole kyllä äitiisi tullut :) Mulla on ollut puhelimia niin paljon, että en osaa edes laskea :)

    VastaaPoista
  3. Mä olen tuhonnut niin monta Nokian puhelinta että aivan hävettää! :D Nyt menossa eka ja toivottavasti vipa (hetkeen...) Microsoftin luuri.

    VastaaPoista
  4. 3210 oli myös mun ensimmäinen puhelin! Olin myös ensimmäisiä meidän luokalta, jotka puhelimen ylipäätään sai. Ja oli se kyllä hienoa! :D Siinä sitten pelattiin yhdessä matopeliä, koska eipä sillä paljoa muuta käyttöä ollut. Meillä oli kotona lankapuhelin edelleen aina vuoteen 2005 asti, joten kotona tuli kuitenkin soiteltua sillä.

    Siitä lähtien mun puhelimet ovat kestäneet noin kolme vuotta. Eli muutama puhelin tässä matkan varrella on tullut omistettua. Tällä vuosikymmenellä lähinnä älyllisiä. Kokemuksesta voin sanoa, että voi niihin vähän jäädä koukkuunkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että voi jäädä koukkuun :) Pitää tsempata :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥