tiistai 25. elokuuta 2015

Kun omaa lasta kiusataan

Tänään oli Akun kolmas kerhopäivä tälle syksylle. Kun hain Akua huomasin heti kaukaa että oli jotenkin omituinen tilanne käynnissä. Aku oli isompien (eskarilaisten) poikien kanssa kiipeilytelineen luona.

 Kun pääsin pihaan Aku juoksi mun luo ja sanoi heti "kaikki on hyvin" ja pidätteli itkua. Kysyin tietysti mikä on ja Aku kertoi että pojat ei olleet päästäneet Akua pois kiipeilytelineen luota ja sanoneet "väärällä nimellä", "ne vaan koko ajan sanoi mua niin vaikka mä en oo". Vähän arvoitukseksi jäi että millä nimellä..mutta tuskin mitään mukavaa.

Jumankekka mä sanon!

Mentiin kertomaan Akun kerho tätille ja yhdessä menivät heti selvittämään asian. Jäin itse odottamaan koska arvelin että "täti" hoitaa tilanteen "tyylikkäämmin" kuin mä.. Pojat taisivat säikähtää ja tämä ei jäänyt kuulemma tähän. Uskon että tälläistä ei ole Akulle aiemmin tapahtunut, hän olisi kyllä kertonut, enkä myöskään usko että kiusaaminen jatkuu koska kerholaiset ja eskarilaiset eivät paljon yhdessä vietä aikaa. Toivottavasti pojat ottavat tästä opikseen varsinkin kun jäivät heti kiinni. 

Tiedän että Aku tykkää leikkiä isompien kanssa ja silloin tällöin kun ovat yhtäaikaa siinä pihassa Akun löytää eskarilaisten seurasta. Mun tietääkseni siinä ei ole ollut ongelmaa. Nyt kyllä sanoin Akulle että leikkisi mieluummin omien kerho kavereiden kanssa eikä ainakaan enää menisi näiden poikien leikkeihin. Akulla on omassa ryhmässä monta kivaa kaveria ja aika saman ikäisiäkin.

Tää selvästi jäi vaivaamaan  Akua. 

"Ensin ne tykkäs musta ja sitten ne yhtäkkiä ei enää"

8 kommenttia:

  1. Höh, olipa tyhmä tilanne :(
    Varmasti kerhotädit ja tarhan tädit pitävät huolen että kiusaaminen ei jatku <3

    VastaaPoista
  2. Kyl mä luulen että tää oli tässä, pistää vaan miettimään tulevaa

    VastaaPoista
  3. Äh! Nuo on kamalia tilanteita, itse olisin marssinut suoraan "jututtelemaan" poikia. Hienosti osasit hillitä itseäsi. Vaikeinhan tässä on se miten opetetaan ettei oma lapsi saa itse koskaan tehdä samalla tavalla, vaikka häntä on kohdeltu niin. "Pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet". Tämä taitaa mennä tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. :,(

    VastaaPoista
  4. Ollaan juteltu paljon kiusaamisesta jo aiemmin ja varmasti tulee nyt puhuttua lisää, onhan tämmönen aina kurjaa :(

    VastaaPoista
  5. Voi kamala, kaikenlainen kiusaaminen on kyllä nii inhottavaa, ja se tietenkin sattuu vielä pahemmin kun on oma lapsi kyseessä!!
    Hienoa että puututtiin kuitenkin, ja toivottavasti näin myös jatkossa!! <3 Tai toivottavasti pojat jättää jatkossa sen kiusaaminen väliin. Jännä toi lapsen ajatusmaailma, välillä kavereita, välillä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti jos porukkaan eksyy yksi pienempi niin sitten jallitetaan, Aku on kuitenkin vasta 4v.. Mutta ehkä nolostuivat kun jäivät heti kiinni, eihän sitä välttämättä edes heti tajua kiusaavansa :/

      Poista
  6. Olipas ikävä tilanne, ja todella kurja juttu..Mutta hyvä että siihen puututtiin heti! Meidän kolmevuotias tyttö haluaa myös aina leikkiä isompien kanssa, ja välillä tilanteet menevät vähän ikäväksi. Onneksi ei vielä mitään kiusaamista ole tapahtunut, mutta kyllä tyttö välillä tulee kertomaan, että leikkikaverit ovat esimerkiksi sanoneet, että hän on liian pieni johonkin leikkiin jne ja jo se saa tytön harmistumaan. Mäkin yritän aina ehdottaa, voisiko hän leikkiä oman ikäisetensä kanssa mutta ei kuulemma käy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tämmösiltä voikkaan ihan kokonaan välttyä, tärkeetä että lapsi kertos aina heti niin voi puuttua..siks oonki etukäteen puhunu kiusaamisesta.

      Poista

Kiitos kommentista ♥