Mä en ainakaan koskaan...

Kaikilla on varmaan näitä juttuja "mä en koskaan vois tehdä sitä tai tätä". Kuinka monilla mieli muuttuu kun vuodet vierii? Parikymppisenä mulla oli hirveen selkee kuva siitä millainen mä olin ja millainen mä en ainakaan ollut. "Mä en ainakaan oo koira ihminen". Mutta sitten mä näin Touhon ♥ ja kappas mä olinkin koira ihminen! (tai ainakin Touoho ihminen) 18 vuotiaana kävin ensimmäisen kerran mun nykyisessä työpaikassa ja olin hiljaa mielessäni sitä mieltä että tämä nyt ei ainakaan olis mun työpaikka.. Kuinka kävikään muutamaa vuotta myöhemmin kun "eksyin" sinne tekemään lyhyen sijaisuuden? Tykkään mun työstä hirveesti (niin hirveesti kun nyt yleensä on mahdollista).

Vielä viisi vuotta sitten näitä juttuja oli paljonkin. Odoteltiin melko aluilla meidän ensimmäistä vauvaa (mä en koskaan haluu lapsia on myös kuultu mun suusta joskus..) ja mielessä oli esim. "ei sitten kyllä yhtään enempää kuin tämä yksi" ja "mihkään rivariin mä en kyllä muuta".. No hups.. Ainut mikä vielä pitää on että mä en osta city maasturia.  Olin myös täysin varma että mua ei missään äiti-lapsi kerhoissa nähdä.. vakkari naama täälä moi  :D

Enää mä en lupaa mitään. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. En lupaa edes että mä en muuta omakotitaloon...

Onko teillä muilla tämän tyylisiä lupauksia jotka onkin sitten myöhemmin tullut pyörrettyä täysin?

p.s sanoin muuten joskus suuressa viisaudessani etten ainakaan laittaisi mun lapsista kuvia nettiin..en koskaan ostaisi älypuhelinta..mikä yli typerä facebookki..no mä en ainakaan mitään instaa rupee.. jne..jne..